Arki on jälleen loman jälkeen palannut. Lomaa edeltävän viikon olimme harjoittelussa päiväkodissa, jossa seurasimme heidän toimintatapojaan ja arkea. Viikon aluksi veimme päiväkotiin kirjeen vanhemmille, jotta he tiesivät keitä me olemme ja miksi olemme päiväkodissa. Lisäksi kysyimme kirjeessä lupaa valokuvata lapsia. Hassua, että luokkatoverimme eivät kokeneet omissa päiväkodeissaan tarpeelliseksi kysyä lupaa kuvaamiseen ja päiväkotilasten kuvia välähteli jopa luokkalaistemme facebook-sivuilla. Täällä lupa-asiat tuntuvat olevan vähän sinnepäin verrattuna siihen, miten omassa yliopistossa esimerkiksi lasten kuvaamiseen suhtaudutaan.
Meidän päiväkodissa lapset olivat iältää kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Yleisesti viikko oli mukava, mutta hieman tylsä, sillä päiväkodin arki toistuu päivästä toiseen suunnilleen samanlaisena. Pienten lasten päivähoidossa lähinnä syödään ja nukutaan sekä välillä lauletaan ja vähän leikitään. Harjoittelupäiväkodissa jokainen lapsi sai elää omaan tahtiin. Vaikka päiväkodissa oli ruoka-ajat, ei lasten tarvinnut silloin syödä, jos heillä ei ollut nälkä. Lapset saivat myös nukkua silloin kuin heitä väsytti ja niin pitkään kuin halusivat.
Päiväkodissa oli käytössä baby signit (vauvaviittomat), joita lastentarhanopettajat ja -hoitajat käyttivät puhutun kielen lisäksi kommunikoidessaan lasten kanssa. Myös lapset osasivat käyttää viittomia viestittäessään toiveistaan ja tarpeistaan. Viittomat olivat hyödyllisiä myös meille, koska emme puhu tanskaa.
Päiväkodissa vältettiin myös käyttämästä EI-sanaa, vaan sen sijaan sanottiin STOP ja näytettiin stop-viittoma. Myös lapset käyttivät viittomaa kieltäessään esimerkiksi toista lasta tulemasta liian lähelle.
Yleinen tunnelma päiväkodissa oli koko viikon rauhallinen ja lasten henkilökohtaisia toiveita kuunteleva. Lasten välilläkään ei ollut juurikaan riitoja. Meillä ei ole juurikaan kokemusta muista päiväkodeista, jonka vuoksi päiväkotia on vaikea vertailla muihin. Mutu -tuntumana voisi kuitenkin sanoa, että harjoittelupaikassamme lastentarhanopettajat olivat todella onnistuneita kasvatuksessa.
Meitä jälleen ihmetytti tanskalainen lounaslaatikko-kulttuuri, kun jo pikkulapsilla oli omat lounaat, yleensä leivät ja hedelmät omissa pikkulaatikoissaan. Joillain lapsilla oli niin montaa erilaista pikkusyötävää omissa pikku paketeissaan, ettei lapsi enää itsekään tiennyt mitä näistä monista eri mauista maistelisi. Aamulla lapset saivat leipää ja hedelmää. Samoin välipalalla oman lounaslaatikon antimien lisäksi tarjolla oli leipää.
Toinen meille ihmetystä aiheuttanut asia, oli kuinka vähän lapsille laitettiin vaatteita ulos mentäessä. Meillä oli lapaset käsissä ja kaulaliinat kaulassa, mutta pienet sormet möyhivät hiekkalaatikossa paljaina ja kauluri ei kuulunut tanskalaislasten pukeutumiseen, toisin kuin Suomessa olemme tottuneet. Noina päivinä ulkona oli vain noin 10 astetta lämmintä.
Näin mediakasvattajina oli mukava huomata, kuinka päiväkoti hyödynsi TVT:tä ja mediaa. Päiväkodissa oli esillä paljon kuvia lapsista. Esimerkisi nimijuna, jossa oli jokaisen lapsen kuva, nimi, vanhempien nimet ja syntymäpäivä. Päiväkodin eteisessä oli myös jokaisesta lapsesta ja hoitajasta valokuva, joka käännettiin näkyviin päiväkotiin saavuttaessa. Näin jokainen pystyi heti näkemään onko oma lempihoitaja tai paras kaveri jo tullut päiväkotiin.
Harjoittelumme tietenkin myös arvioitiin. Arvioinnin suorittivat opettajamme UCL:ssa esityksiemme ja pikkuesseiden pohjalta. Tosin, me emme vieläkään tiedä, mitä meistä arvioitiin, sillä osa luokkalaisista sai palautetta lähinnä englannin kielen taidostaan, reippaasta esiintymisestään tai hiljaisesta äänestään. Me emme saaneet esityksemme jälkeen lainkaan palautetta, joka jäi hieman harmittamaan. Opettajamme eivät ole vieläkään ilmoittaneet meille arvosanoja, mutta toivottavasti sen mukana tulisi myös kirjallista palautetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti