Elämää poikamiesboksissa

Tällä viikolla turvallinen asuminen on ollut keskeinen puheenaihe luokallamme. Monet opiskelijatoverimme asuvat neljän hengen rivi- tai kerrostalohuoneistoissa, joissa jokaisella on oma huone ja muut tilat ovat yhteiset. Useiden luokkatovereidemme koteja on ryöstetty ja turvallisempia asumisolosuhteita pyritään koko ajan järjestamään. Huomenna heistä osa muuttaa kauas pois täältä Volsmosesta, jopa toiseen kaupunkiin turvallisuutensa vuoksi.

Me asumme täällä Odensessa hieman eri tavalla kuin luokkatoverimme, mutta suurin osa luokkatovereistamme kuitenkin asuu samalla asuinalueella. Uskomme kuitenkin, että olemme turvassa tässä nykyisessä asunnossa, joten emme ole oikeastaan edes harkinneet muuttoa muualle. Muiden poismuutto on meidän kannalta vähän ikävä juttu, koska nyt olemme voineet viettää aikaa yhdessä vapaa-aikanakin. Meidän asuntomme on vuokrattu tanskalaiselta opiskelijapojalta, joka lähti vaihtoon ja tarjosi asuntoaan meille. Olemme saaneet monta kertaa selittää asumisjärjestelyämme luokkakavereille. Emme ole varmoja, miksi juuri meidän yhteystietomme on annettu koululta tälle opiskelijalle, koska kenellekään muulle ei ole tarjottu yksityiseltä vuokrattavaa asuntoa.

Meillä on keittiö, vessa ja yksi huone. Omaa rauhaa täällä ei siis kauheasti ole. Monien kaverien mielestä on uskomatonta, miten voimme asua ja nukkua samassa huoneessa. Asunnossa ei myöskään ole sänkyä, vaan vuoroviikoin toinen meistä nukkuu vuodesohvalla ja toinen ilmakumipatjalla, johon pitää pumpata lisää ilmaa joka ilta. Me asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, lukittujen ovien takana eikä asuntoa ole leimattu "rikkaiden vaihtareiden kämpäksi", joten emme sinällään herätä samalla tavalla huomiota kuin iso vaihtariporukka. Lisäksi pidämme pienestä kodistamme todella paljon siksi, että täällä oli kaikki valmiina. Toisin kuin luokkatovereidemme, meidän ei ole tarvinnut hankkia uusia siivousvälineitä, lakanoita eikä pyyhkeitä muuttaesamme tänne. Meillä oli jopa ruokaa kaapeissa valmiina tänne tullessamme. Toisaalta täällä on tavaraa ehkä liikaakin, onhan tämä toisen ihmisen koti ja hän on jättänyt tänne yllättävän paljon omaisuuttaan. Ehkä tästä asunnosta huokuu kuitenkin sellainen tanskalaisuus. Sisustuksessa on paljon pieniä sieviä yksityiskohtia (tanskaksi 'hygge'), keittiön kaapeista löytyy tanskanlipulla varustettuja servettejä ja liesituulettimen sijasta ruokaa laittaessa nakkaamme ikkunan auki naapureiden kävellessä asuntomme ohi.. Yhtä juttua kuitenkin kaipaamme ja se on kunnollinen KATTOvalaisin.

Ei oo kovin leveä käytävä.. :)

Tanskalaisuuksia

Meidän luokalla on oma aktiivinen Facebook -ryhmä, jonne ihmiset postailevat suunnitelmiaan tuleville päiville. Ryhmän ansiosta puhelinta ei tarvitse juurikaan käyttää ja lähes kaikki meidän luokalta asuvat n. kilometrin säteellä. Tänään käytiin luokkakavereiden kanssa pyöräretkellä Kertemindessä, Odensesta 20 kilometrin päässä sijaitsevassa pienessä satamakaupungissa, ihastelemassa merta ja räpsimässä kuvia.

Pyöräily on täällä edullisin ja nopein vaihtoehto liikkua paikasta toiseen. Perjantaina Henna yritti laiskuuksissaan mennä bussilla kouluun, ja matkaan meni 45 minuuttia ja hän joudui vaihtamaan kerran bussia. Pyörällä saman matkan kulkee noin puolessa tunnissa. Muutenkin täällä on todella hyvät mahdollisuudet pyöräilyyn, koska pyörille on omat kaistat ja valo-ohjaus risteyksissä. Tosin kaikissa risteyksissä pyöräilijöille ei ole erillisiä valoja vaan pyörät ja autot kulkevat samoilla liikennevaloilla, mikä aiheuttaa välillä tahatonta liikennesääntöjen rikkomista. Aluksi täällä ajellessa tuntui hassulle, kun autot ympärillä pysähtyvät ja väistävät meitä pyöräilijöitä. Väärin ajamisesta voi täällä saada sakot, mutta jospa tällä reissulla vältyttäisiin sakoilta..


Ulkoilessa tietysti toivoisi, että säät suosisivat. Tanskassa säätilan ennustaminen ei kuitenkaan tunnu olevan uutisoinnin ykkösaiheena, aamulla säätiedotusta katsoessa voidaan luvata sadetta, auringon paistetta, tuulta, pilvistä tai kaikkea tältä väliltä. Todellisuudessa aurinko voi paistaa, vaikka koko päivän tai vaihtoehtoisesti puolen tunnin koulumatkan aikana voi sekä sataa ja tuulla  että paistaa aurinko. Eräänä aamuna olimme lähdössä kouluun ja huomasimme ulos tullessamme, että sataa. Sillä aikaa kun kävimme hakemassa sadetakit oli sade kuitenkin jälleen lakannut. Parveke tuntuukin olevan parempi vaihtoehto säätilan arviointiin, kuin aamuiset sääennustukset.

Puukkoja ja akrobatiaa

Tällä viikolla oli jo vähän hankaluuksia herätä ja ehtiä ajoissa kouluun. 8.30 alkavat aamut ovat tuttuja..öö.. lukiosta? Toisin kuin Suomessa, täällä meillä on lukujärjestys. Kouluun mennään joka päivä ja yleensä päivän pituus on 8 tuntia. Yhtä oppiainetta on lukujärjestyksessä usein 3,5 tuntia, jossa välillä pidetään tauko. Poissaoloista ei varsinaisesti olla erityisen tiukkoja. Opettajat tarkastavat läsnäolijat tuntien alussa, mutta poissaolijoiden ei tarvitse selvittää syitä tai muuta sellaista. Lähinnä kyse on siitä, että opiskelijoiden oletetaan osallistuvan opetukseen. Lukujärjestys on kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua, koska lukujärjestykseen on varattu myös tilaa ryhmätöiden tekemiselle.

Tällä viikolla HNT-tunneilla saimme valmiiksi viime viikolla aloittamamme puukot sekä puukkojen tupet. Jokaisen puukko on erinäköinen, mutta jokainen niistä on todella kaunis ja ainutlaatuinen.

HBM-tunneilla toiminnallisuus ja teoria kulkevat rinnakkain. Kokeilemme, touhuamme ja teemme paljon kaikenlaista, mutta opettaja myös kertoo, miksi teemme näin. Esimerkiksi miksi joka tunnin aluksi otamme toisiamme käsistä kiinni, teemme ringin, tanssimme ja laulamme (Näin saadaan ryhmä hiljenemään, kuuloetäisyydelle ja keskittymään tulevaan ohjeistukseen. Laulaminen ja tanssiminen taas tekevät kaikesta hauskempaa ja vahvistaa me-henkeä.). Kun itse pääsee kokeilemaan asioita, oppii paljon enemmän kuin pelkillä opettajajohtoisilla luennoilla.
Tunneilla harjoittelimme ottamaan ryhmän haltuun ja toimimaan yhdessä. Tärkeä tavoite on myös vahvistaa jokaisen yksilön minäkuvaa. Opettajaamme Pallea lainaten "meidän ei tarvitse olla mestareita, vaan tärkeintä on, että jokainen tuntee olevansa 'okay' ". Tämän viikon teemana oli movement, jota harjoiteltiin esimerkiksi jonglöörauksen ja akrobatian keinoin.

Ettei opiskelumme täällä vaikuta olevan kuin elämää lasten kesäleirillä. Kurssisuorituksena suunnittelemme ja toteutamme päiväkodissa toimintatuokiot sekä HNT että HBM opinnoissa. HNT tuokin pääajatuksena on oppia luonnosta ja luonnonilmiöistä. HBM tuokion teemana on sirkus ja tuokion tavoitteena on saada lapset liikkumaan ja kokemaan asioita kehollaan. Tuokioista tehdään ryhmissä esseet pedagogiseine perusteineen sekä valmistellaan esitys muille ryhmille.

Tästä se alkaa

Viikko opiskelua takana ja elämä Tanskassa alkaa normalisoitua. Ensimmäinen viikko meni kouluun ja toisiimme tutustuessa. Sosiaalikasvatuksen kansaivälisen lukukauden opiskelijat muodostavat luokan, joka opiskelee tiiviisti yhdessä. Luokallamme on 32 opiskelijaa 14:sta eri maasta. 

Opiskelijat jaettiin toisena päivänä seitsemään pienryhmään, jotka työskentelevät syyslomaan saakka yhdessä. Ryhmätyöskentelyn aluksi opettajamme piti alustuksen hyvästä ryhmätyöskentelystä. Ryhmien jaon jälkeen jokainen ryhmä laati oman suunnitelman työskentelynsä pohjaksi. Suunnitelmassa sovittiin esimerksi ryhmän yhteiset pelisäännöt. Ryhmäytymistä tuettiin myös "Lego -menetelmällä", jossa jokainen rakensi lego -palikoista näkemyksiään ryhmästä ja itsestään ryhmän jäsenenä. Rakentelun jälkeen jokainen selitti, mitä oma rakennelma kertoo. Aluksi lego -palikoilla rakentelu ei tuntunut järkevältä, mutta hetken palikoita pyöritellessä ja sovitellessa yhteen mieleen tuli asioita, jotka kuvastivat omia ajatuksia. Toisaalta Lauran muutenkin vajaa ryhmä hajosi tunnin puolessa välissä, koska yksi ryhmäläinen joutui poistumaan aikaisemmin. Ryhmä olikin nyt vain pari, jolloin opettaja kehotti kummankin parista siitymään ylimääräiseksi jäseneksi toiseen ryhmään. Mielestämme tämä vaikeutti sekä hajotetun ryhmän että ryhmien, joihin ylimääräiset jäsenet sijoitettiin, ryhmäytymistä. 

Kurssisuorituksemme koostuvat tuntiaktiivisuudesta sekä ryhmätyönä tehtävästä esityksestä ja lyhyehköstä kirjallisesta tuotoksesta. Jokaisen oppiaineen opettaja määrittelee erikseen tarkemmat kriteerit esityksille. 

Täällä meidät vaihtarit on otettu eritäin lämpimästi vastaan. Ensimmäisenä koulupäivänä saimme UCL:n logolla varustetut reput. Koulu oli myös järjestänyt kaikille luokkamme opiskelijoille polkupyörät, joita kokosimme yhdessä ensimmäisenä koulupäivänä. Polkupyörien lisäksi saimme vaihtomme ajaksi lainaan pyöräilykypärät ja lukot.

Kirjaston palvelut ovat vaihto-opiskelijoille ilmaisia ja kirjaston tädit tarjoavat meille aina karkkia. Kirjasto on opiskelijamäärään nähden melko pieni ja kaikki englanninkieliset kirjat löytyvät yhdestä hyllystä. Kirjoja on kuitenkin mahdollista tilata muista Odensen ja koko Tanskan kirjastoista.

Loppuviikosta pääsimme opintojen pariin. Täällä opiskelu on käytännönläheisempää kuin Suomessa. Handigraft, Nature and Technology -tunneilla (HNT) aloimme tehdä omaa puukkoa. Educational Theory -tunnit (ET) muistuttavat perinteistä luento-opetusta, mutta ilmapiiri luokassa on rento ja vuorovaikutteinen opettajan ja opiskelijoiden välillä. Tiistaina meillä alkaa jakson kolmas oppiaine Health, Body and Movement (HBM). Nämä kolme oppiainetta täyttävät kalenterimme syyslomaan saakka.