Ensimmäinen puolikas

Tämän syksyn ensimmäiset opintopisteet on saatu kasaan tällä viikolla. Opintosuorituksemme täällä on esitys pitämästämme tuokiosta, jota käsittelemme valitun teorian ja käsitteiden avulla. Esitys pidettiin pienryhmissä sekä HBM:stä että HNT:stä. Esityksissä kerrottiin pidetystä tuokiosta. Mitä tehtiin ja miksi, mikä onnistui, ihmetytti tai mitä tehtäisiin seuraavalla kerralla toisin. Esitystilanne itsessään oli rento, mutta tietenkin oli jännitävää mennä luokan eteen arvioitavaksi ja esiintymään vieraalla kielellä. Esitykset kestivät noin 40 minuuttia, joista 20 minuuttia oli varattu itse esitykseen ja loput keskustelulle. Molempien kurssien opettajat olivat luokkaamme tyytyväisiä, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Pakko kyllä on olla itsekin sitä mieltä, että meidän luokassa on jotain aivan erityistä :) .

Suomessa opettajat erottavat selkeämmin työminän ja siviliminän. He esimerkisi puhuvat melko vähän perheestään tai sivilielämästään. Toisin on täällä. Opettajat pyytävät esimekiksi facebookissa meitä opiskelijoita kavereikseen siviiliprofileilaan. Kommentoimme myös puolin ja toisin tekemisiämme, ja mieltä askarruttavaa asiaa voi kysyä vaikka viikonloppuna ja saada pikaisen vastauksen. Oli hämmentävää avata opettajan facebook-sivu, kun ensimmäiseksi vastaan tuli kuvia opettaja perheestä. Meistä tuntui myös hassulle, kun opettajat järjestivät meille ensimmäisellä opiskeluviikolla grillijuhlat eräässä pienessä ravintolassa ja osa opettajista toi juhliin myös puolisonsa ja lapsensa, jotka esiteltiin meille opiskeljoille.

Ensi viikon olemme käytännön harjoittelussa päiväkodissa. Harjoittelu suoritetaan pareittain ja me pääsemme ainoana parina harjoitteluun pienten lasten (6kk-3v) päiväkotiin. Vierailimme päiväkodilla ja paikka vaikutti todella hienolta. Siellä käytössämme on vauvaviittomat, joiden näkemistä käytännössä odotamme. Olemme innoissamme ja tietenkin myös hieman jännittyneitä tulevasta harjoitteluviikosta. 

Harjoittelun lisäksi odotamme innoissamme syyslomaa, joka koittaa harjoitteluviikon jälkeen. :) Tämä tarkoittaa myös sitä, että blogi hiljenee seuraavan kahden viikon ajaksi.

Tutustumista paikalliseen terveydenhuoltoon

Täytyyhän sitä näin pitkällä reissulla käydä tutustumassa, miten paikallinen terveydenhuolto toimii, joten Laurapa selvitti asiaa. Avain asioiden hoitamiseen täällä on CPR-numero, paikallinen sosiaaliturvatunnus. Syksyn aluksi koko luokka menimme yhdessä hakemaan CPR-numeroita. Meille kuitenkin kerrottiin, ettemme sellaista tarvitse, koska olemme "from North" ja Pohjoismailla on jokin keskinäinen sopimus. Jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut sellainen kuitenkin vaatia, koska CPR on aina ensimmäinen asia, jota kysytään, kun asioita lähtee hoitamaan. 

Kun sinulla on CPR, sinulla on myös oma lääkäri. Laura selvitteli, että mitenkäs jos ei sitä CPR:ää ole. Vastauksena hän sai kattavan listan Odensen lääkäreistä, joista itse saa valita lääkärinsä. Lääkäriajan voi täällä varata moniin lääkärikeskuksiin myös netin kautta... jos on CPR. Laura soitti luokkatoverin suosittelemaan lääkärikeskukseen, jossa kuitenkin ensimmäinen vapaa-aika meni monen päivän päähän. Hän soitti seuraavaan, jossa puhelinvastaaja kertoili jotain CPR-numerosta ja muusta tanskaksi. Laura halusi kuitenkin ajan lääkäriin, joten muutaman mutkan kautta hän löysi tiensä lääkärikeskukseen ja sai varattua ajan seuraavalle päivälle. 

Lääkäri oli todella mielyttävä mies.  Hän oli ystävällinen, jaksoi selittää asioita ja kuunnella asiakasta. Kaiken muun mukavan lisäksi Tanskassa ainakin yleislääkärillä käyminen on ilmainen. Lääkemääräys lähetettiin sähköisenä lääkärikeskuksen lähellä sijaitsevaan apteekkiin, josta lääkkeen voi hakea 1-2 tunnin kuluttua, joten Laura polkaisi muutamaksi tunniksi kouluun ja polki sitten vesisateessa takaisin apteekkiin, jossa jälleen ihmeteltiin CPR:n puuttumista, mutta lopulta tietokoneelta löytyi lääkemääräys. Kävi kuitenkin ilmi, että lääke oli reseptivapaa, eikä mitään reseptiä ollut kirjoitettu, joten Laura olisi voinut hakea lääkkeen heti lääkärikäynnin jälkeen eikä olisi tarvinnut ajella ympäri kaupunkia useaan kertaan. Raitis ilma ja liikunta tekee kuitenkin hyvää. Ja mikä tärkeintä, lääkärikäynnistä jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli ja jos tarvitsee, lääkäriin uskaltaa täällä Tanskassa mennä hyvillä mielin uudestaankin.

ESN-reissu Skageniin

Viime viikon lauantaina pakkasimme tavarat ja hyppäsimme bussiin vaihtarijärjestö ESN:n (Erasmus students network) järjestämälle reissulle. Ensimmäisenä kohteenamme oli kaupunki nimeltä Skagen, joka sijaitsee Pohjois-Jyllanissa. Siellä kävimme ihastelemassa kahden meren kohtaamista (Pohjan meri ja Itämeri) sekä paikalle sattuneita hylkeitä (tai itämerennorppia, laji jäi hieman tuntemattomaksi), jotka saivat kyllä paljon huomiota meiltä vaihtareilta ja muilta turisteilta.

Valokuvaamisen ja kuvattavana olemisen jälkeen siirryimme lounaalle, jonka sisältö ei juurikaan yllättänyt; täytetty voileipä. Tanskalaisesta ruokakulttuurista olemme oppineet sen verran, että leipä on aina hyvä vaihto tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Tästä kertoo esimerkiksi se, että illallisella söimme ravintolassa hampurilaisen ja seuraavana aamuna aamupalalla oli leipää, hilloa, juustoa ja voita. Hyviähän ne leivätkin ovat, mutta kun on tottunut suomalaiseen "lämmin ruoka" -ajatteluun, niin pikku hiljaa leipä kuin leipä lautasella näyttää leivältä lautasella. ...You know? :)

Matka jatkui Skagenin jälkeen Aarhusiin, joka on Tanskan toiseksi suurin kaupunki. Siellä majoituimme hostelliin ja illalla kävimme syömässä sekä katselemassa yöelämää. Vaikka emme oluesta juuri välitä, niin meitä suomalaisia tyttöjä kummastuttaa täällä olevat "Free beer"-tunnit. Eli narikasta sisään tullessa jokainen saa oman muovituopin ja tietyn tunnin ajan saa juoda ilmaiseksi kaljaa. Tilanne muistutti lähinnä lasten mehukestejä. Tunnin alkaessa kaikki olivat mukit ojossa odottamassa ensimmäistä ilmaista kaljatuoppiaan ja baarimikko täytteli tuoppeja muovisesta mehukannusta kaljaa kaadellen. 

Seuraavana aamuna herättyämme ja syötyämme suuntasimme seikkailemaan kaupungille. Kaupat olivat kiinni, joten suunnitelmat shoppailusta sai unohtaa. Täällä kaupat ovat auki todella vähän aikaa verrattuna suomalaisiin aukioloaikoihin, mikä on välillä tosi turhauttavaa. Päätimme sitten tutustua Aros -taidemuseoon sekä Den Gamle By -ulkoilma museoon. Aroksen erikoisuutena oli katolla oleva sateenkaari panorama, josta pääsi näkemään koko Aarhusin kaupungin. Taidenäyttelyt olivat myös mielenkiintoisia, josta löytyi varmasti jokaiselle jotakin nähtävää. 

Den Gamle By oli nimensä mukaisesti vanha kylä, jossa pääsi kokemaan entisaikojen elämää kävelemällä kylässä ja tutustumalla sen ajan esineisiin ja paikkoihin. Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä mahat täyteen aasialaista ruokaa, joka olikin paljon parempi vaihtoehto kuin pussillinen leipää..

Reissu oli kokonaisuudessa tosi mukavaa vaihtelua tähän arkeen ja ehkä se osaltaan lievitti tämän viikon esitysten aiheuttamaa stressiä ja jännitystä. Tämän viikon esitysten takia blogissakin on ollut hiljaista. Pahoittelut siitä :)

Sirkustelua ja raitista ilmaa

Edellisviikolla olimme pienryhmissämme ennalta sovituissa päiväkodeissa toteuttamassa suunnittelemamme oppimistuokiot sekä HBM että HNT kokonaisuuksista.

HBT tuokion teemana oli sirkus.

Lauran ryhmä piti sirkustuokionsa päiväkodin pihalla, sillä uskoimme että ulkona lapset heittäytyvät sirkuksen pyörteisiin paremmin, ovat luovempia ja  kekseliäämpiä. Lisäksi pihalla meillä oli enemmän tilaa touhuta. Tuokioon osallistui päiväkodin 5-6-vuotiaat, noin 15 lasta. Sirkukseen lähdettiin nimijuna-leikin avulla ja sirkukseen saavuttuamme lapset pääsivät kokeilemaan silkkiliinoilla ja pompomeilla jonglööraamista, tanssimista ja kaikenalaista hulluttelua. He myös pääsivät esittämään erilaisia eläimiä ja soittamaan musiikkia erilaisilla soittimilla. Tuokion oli tarvoitus olla melko vapaamuotoinen, tuoda jokaiselle lapselle onnistumisen kokemuksia ja tukea lasten luovuutta. Haasteeksi kuitenkin osoittautui kommunikaatio. Pienryhmässämme on yksi tanskaa puhuva opiskelija, toiset meistä kommunikoitavat lasten kanssa elekielellä, englannilla ja kuka milläkin tavoin. Myös lapsista reilu puolet puhui äidinkielenään jotain muuta kuin tanskaa. Huomasimme myös, että tuokiomme oli ehkä liian vapaa ja piha tilana liian suuri, jotta sirkus olisi pysynyt kasassa ja lapset olisivat keskittyneet sirkusteluun. Tuokiomme oli tarkoitus huipentua esitykseen, jossa lapset pääsevät pareittain esittämään omat sirkustemppunsa. Tämä osio kuitenkin piti jättää pois, sillä tuokion loppupuolella sirkusvälineille oli keksitty jo muuta käyttöä ja lasten istuttaminen rinkiin ja huomion saaminen tuntui lähes mahdottomalta.

Sirkustuokion jälkeen söimme lounaan lasten kanssa. Jokaisella lapsella oli mukanaan oma eväslaatikko. Suurimmalla osalla eväänä oli leipää ja hedelmiä. Lapset eivät siis päivällä kunnon ruokaa syöneet, mikä näin suomalaisena tuntuu kamalta. Ollaan onnellisia suomalaisesta päiväkoti- ja kouluruokailusta! Meillä lapset saavat hyvää ja lämmintä ruokaa päiväkodissa ja koulussa joka päivä.

Lounaan jälkeen aloitimme päivän toisen tuokion. HNT-tuokiomme nimi oli "Into the Woods". Alunperin tarkoituksena oli mennä lasten kanssa ulos, metsään. Sadun johtattelemana tarkoituksena oli katsella, kuuntella, haistella ja koskettella metsää ja sen eri elemettejä. Päivä oli kuitenkin sateinen joten toimme metsän eri elementtejä: lehtiä, oksia ja kiviä sisälle luokkaan ja tutustuimme niihin sisällä sadun johdattelemana. Tämän jälkeen lapset tekivät luovaa metsäaiheistä aidetta hyödyntäen metsän elementtejä. HNT-tuokion aikana lasten kanssa kommunikointi sujui jo huomattavasti paremmin, sillä olimme luokkahuoneessa, tunnelma oli rauhallisempi ja lapset jaksoivat keskittyä tuokioon aamupäivää paremmin. Myös elekieli tuntui toimivan paremmin tämän tuokion aikana. Lisäksi halutessaan lapset saivat lähteä luokkahuoneesta pois muualle leikkimään. 

Minut yllätti, ettei kukaan päiväkodin henkilökunnasta jäänyt seuraamaan tuokioitamme vaan olimme lasten kanssa keskenään. Minusta tuntuu, että vastaavassa tilanteessa Suomessa olisi joku henkilökunnasta ollut seuraamassa, mitä me lasten kanssa teemme, miten toimimme ja että kaikki sujuu sääntöjen mukaan. Täällä me, neljä opiskelijaa, saimme toimia keskenään lasten kanssa, ilman valvontaa.

(Laura)

Hennan ryhmä puolestaan sirkusteli sisätiloissa. Ryhmässä oli 12:sta 4-6 vuotiasta lasta, joista kaikki yhtä lukuunottamatta eivät olleet syntyperäisiä tanskalaisia. Tunti meni nopeasti "free play" -periaatteiden mukaan, kun lapset pääsivät kokeilemaan erilaisia sirkusvälineitä. Vapaan leikkimisen lopuksi lapset esiintyivät toisilleen ja aikuisille. Lastentarhanopettajilta saatiin kiitosta siitä, että ujoja lapsia kannustettiin rohkeasti mukaan ja "free play" -periaatteet toimivat ryhmän erityispiirteistä (vaikeuksia esim. sosiaalisissa taidoissa) huolimatta.

Ulkoilutunti meinasi mennä Henna ryhmältä hieman penkin alle, kun Tanskan sää pääsi yllättämään ja vettä satoikin luvattua enemmän. Ryhmä oli suunniteltut tekevänsä leipää nuotiolla ja voita kermasta, mutta sateen vuoksi päädyttiinkin tekemään vain voita.  Tosin voinkin teko meni plörinäksi liian kylmästä säästä johtuen, mutta ryhmäläisillä ja lapsilla oli hauskaa kaikesta huolimatta.