Kulttuurieroja?

Tanskaan lähtiessämme ajattelimme, että elämä ja tavat täällä ovat melko samanlaisia kuin koti-Suomessa. Moni asia onkin melko samalla tavalla, mutta erojakin on löytynyt. 

Suomessa jo alaluokilla opetellaan istumaan oppitunnin ajan paikallaan, jonka vuoksi opintoasteesta riippumatta ihmiset istuvat koko opetuksen ajan. Täällä opiskelijat lähtevät kesken luennon pois luokasta ja saapuvat hetken päästä takaisin. Suomessa on myös selkeästi ilmoitettu milloin on ruokatauko, täällä syödään eväitä missä ja milloin nälkä vain yllättää eikä erillisiä ruokataukoja tarvita. Tarvittaessa "ruokailu" hoidetaan, vaikka kävellessä, kuten Kööpenhaminan opintomatkalla. Oma närkästys ja inhotus oli aika kohollaan, koska olemme tottuneet syömään rauhassa ja istuen.

Jos täällä kuntokeskuksen jumppatunti ei miellytä, on kiire pois tai muuten vain haluaa poistua tunnin aikana, voi varusteet viedä paikoilleen ja poistua paikalta eikä se tunnu häiritsevän ketään. Suomessa kesken tunnin poistuessasi saat usein paheksuvia katseita ja ohjaaja tulee herkästi kysymään onko kaikki hyvin.

Myös asioiden organisointi ja tiedottaminen on täällä hieman erilaista. Suomessa on esimerkiksi kurssien tavoitteet, tehtävät ja aikataulut tarkoin määritetty jo kurssin alussa. Varsinkin tällä syksyn toisella puoliskolla olemme opiskelleet ja kokeilleet asioista kaikesessa rauhassa ja nyt viimeisen parin viikon aikana opettajat ovat kertoneet suorituksien tarkemmat ohjeet. Suorituksen valmiiksi saamiseen on aikaa melko vähän ja ryhmätyömme ovat edelleen ideoinnin tasolla. Olemme miettineet tämän systeemin pedagogista ideaa, mutta emme ole keksineet kyllä mitään järkevää selitystä tälle. Eikö kaiken oppimisen tulisi lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että mitä ollaan oppimassa?

Tiedottaminen tapahtuu täällä usein facebookin kautta. Facebook ei mielestämme saisi kuitenkaan olla virallinen ja ainoa tiedotuskanava, vaikka sieltä paljon hyödyllistä tietoa erilaisten ryhmien kautta voikin saada. Facebook on kätevä tiedotussväylä kertoa, mistä lisätietoa saa. Esimerkiksi opettaja voisi ilmoittaa facebookissa, että on lähettänyt tiedotteen sähköpostiin sen sijaan, että laittaa tiedotteen facebookiin. Monilla on facebookissa monia erilaisia aktiivia rymhiä, joiden ajantasainen seuraaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. 

Esimerkkinä edellä mainituista eroista viime viikkoinen opintomatkamme Kööpenhaminaan. Jo ensimmäisinä koulupäivinä elokuussa meille kerrottiin, että opintomatka tehdään ja lukujärjestyksissä on ollut nähtävillä päivämäärät. Tarkemmat tiedot matkasta kuitenkin tuli meille vasta tiistaina facebookiin (lähdimme matkaan torstaiaamuna). Olisi ollut mukava saada tiedote hyvissä ajoin ja mielummin henkilökohtaisesti, jolloin olisi voinut kysellä epäselviä asioita ja jopa kertoa omia mielipiteitä ja ehdotuksia matkan suhteen. Kuten  "koska me syödään?", sillä aikatauluun oli merkitty vain myöhäinen päivällinen (Paikan päällä selvisi, että ruokailu oli suunniteltu toteutettavaksi saman aikaisesti kun siirrytään kävellen paikasta toiseen. Opettajakin kaivoi repustaan palan leipää ja bananin, jotka hän söi seisoen tihkusateisella Kööpenhaminan kadulla). Keskiviikkoaamuna facebookiin tuli jälleen lisää tietoa, josta ilmeni että opintomatkalle tarvitsee varata mukaan myös omaa rahaa, sillä koulu ei kustanna kaikkea. Onneksi meillä ei ole niin tiukka matkabudjetti, että asia olisi aiheuttanut suurempaa ongelmaa kuin ärsyyntymistä ja epätietoisuutta. Ärsyyntyminen kasvoi yhdellä sun toisella luokkatoverilla välillä myös reissun aikana, kun asiat eivät menneet aivan kuten tiedote oli kertonut. Toisaalta saatiin kokea myös iloisia yllätyksiä. Reissu oli siis loppujen lopuksi onnistunut. Mutta mitä tämän reissun järjestelyistä opittiin? Ainakin iso tukko asioita, jotka kannattaa huomioida, kun itse tulevaisuudess organisoi asioita.

Mutta kuinka paljon edellä mainitut erot ovat todellisia kulttuurieroja ja paljonko vain yksilöiden välisiä eroja?