Mitä käteen jäi?

Elämä on rullaillut hurjaa vauhtia eteenpäin ja kiireisiä me Hennan kanssa tunnutaan olevan. Minun kevättäni ovat täyttäneet gradun kirjoittelu ja vähän muitakin opintoja olen suorittanut. Olen saanut myös karvaista perheenlisäystä. Meillä eletään nyt vauva-arkea cotonpoika Naperon kanssa. <3

Lienee korkea aika kuitenkin suunnata ajatukset  Odensessa vietettyyn syksyyn ja  miettiä hetki mitä vaihdosta lopulta jäi käteen. Miksi kannatti lähteä vai kannattiko sittenkään?

Muistan miten paljon minua jännitti ja vähän kauhistuttikin lähteä viime kesänä Odenseen, mutta olen onnellinen, että lähdin. Koen saaneeni vaihtoajasta paljonkin.

Ensimmäisenä kielitaito, tai ehkei niinkään taito vaan rohkeus käyttää vierasta kieltä. Aika Tanskassa pakotti minut puhumaan ja kirjoittamaan englantia. Toivottavasti kielitaitonikin on kehittynyt, mutta ennen kaikkea olen ymmärtänyt, ettei ole niin vakavaa vaikka englantini kuulostaisikin vähän hassulta eikä kaikki sanat ole täydellisesti lausuttu tai kieliopiltaan viimeisen päälle viilattuja. Puhummehan me äidinkieltämme, suomeakin eri tavoin! Kyllä me ihmiset ymmärrämme toisiamme kun vain haluamme ja uskallamme yrittää. :)

Vaihtoaika opetti minulle muutenkin itsevarmuutta ja rentoutta elämään. Itseään ja elämää ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka välillä onkin hankaluuksia.

Kansainvälistyminen, sain tutustua syksyllä moniin upeisiin ihmisiin, eri kansallisuuksiin ja heidän erilaisiin tapoihinsa. Omaa ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa avarsi tutustua japanilaiseen, kenialaiseen ja ghanalaiseen sekä monien eri Euroopan maiden kulttuureihin ja näiden maiden ihmisten ajatusmaailmaan. Ja näyttäähän se hyvältä CV:ssäkin, että on kansainvälistynyt ja suorittanut sivuaineen ulkomailla. ;)

Ennen vaihto-opiskeluani ajattelin, etten voisi muuttaa pois Suomesta, mutta enää ulkomaille muutto ei tunnu mahdottomalta ajatukselta. Opin kuitenkin Tanskassa arvostamaan asioita, jotka meillä Suomessa ovat hyvin, ja toisaalta sain myös vertailukohtaa mistä asioista voisimme ottaa mallia Tanskasta ja myös tansakalaisilta.

Tanskalaisilta toivon oppineeni edes hieman "ei ole huonoa säätä, vain huonot varusteet"-asennetta. Odensessa sää vaihtui nopeasti, mutta oli sää mikä tahansa tanskalaiset pyöräilivät. Minulla on ikävä Odensen hyviä pyöräteitä ja kaunista luontoa, joka ulottui kaupunkiin saakka. Lenkillä nähtävät kamelit ja kirahvit olivat aika upea näky. Samoin kaipaan avuliaita ihmisiä, jotka tulivat tarjoamaan apuaan, jos näytin vähänkin eksyneeltä tai kun pyörästäni tippui ketjut.

Aika kultaa muistot. Vaikka vaihdossa ollessa välillä ärsytti esimerkiksi ainainen vaalean leivän tarjoaminen, pitkät koulupäivät ja jatkuvat ryhmätyöt, ovat nekin enää vain hauskoja muistoja mielessäni. Tosin yksi lukukausi oli tältä erää riittävä vaihtoaika minulle, sillä vaihto ei suoranaisesti edistänyt opintojani ja Suomeen jäi niin paljon rakasta.

Kaikkea kokemaani minun on mahdotonta kirjoittaa yhteen blogitekstiin, mutta lyhykäisyydessään vaihto oli minulle ainukertainen, upea ja opettavainen kokemus. :)

-Laura